Biography

Johanna Grüssner on syntynyt ja kasvanut Ahvenanmaalla ja saanut kuolutuksensa USA:ssa Berklee Collage of Music sekä Manhattan School of Music nimisissä oppilaitoksissa. Maisterin tutkintonsa jälkeen hän on työskennellyt laulajattarena New Yorkissa ja esiintynyt mm. Birdlandissa oman yhtyeensä Manhattan Jazz Orchestran kansssa, joka myös oli mukana Skandinavian kiertueella. Myöhemmin Johanna laati musiikkiohjelman eräässä peruskuolussa Bronxissa. Näiden oppilaitten kanssa hän teki Ahvenanmaalle suurta huomiota herättäneen matkan, josta raportoivat mm. CBS, CNN ja NBC. New York Times kirjoitti kirjan "Seven Days of Possibilities" tästä tapahtumasta. YLE teki tästä matkasta dokumenttielokuvan "Vem kan segla", jossa seurataan Johannan työtä Bronx-lasten parissa. Kahdeksan USA-vuoden jälkeen hän frilanssaa Skandinaviassa solistina sekä yhdessä sisartrion "Ulvens Döttrar" kanssa. Trio "Ulvens Döttrar" on nimetty ehdokkaaksi Pohjoismaisen Neuvoston (Nordiska Rådet) musiikkipalkintoon. Johanna on levyttänyt 10-kunta levyä ja hänellä on sopimus Prophone Records levy-yhtiön kanssa. Hän on työskennellyt useitten tunnettujen muusikoitten kanssa, kuten Putte Wickman, Anders Berglund, Svante Thuresson, Ulf Johansson Werre, John Storgårds, Mika Pohjola, Patrick Wingren ja Peter Nordwall.

Johanna Grüssner on musikaallinen kosmopoliitti. Grüssner liikkuu vapaasti musiikin eri lajeissa ja muodoissa, vaikkakin hän perustaaltaan on jazzlaulajatar. Kevyesti konstailematon, samanaikaisesti määrätietoinen, mutta viileän pinnan alta löytyy paloa ja intohimoa. Hyvin yksilöllinen levy, jolta ei löydy tavanomaisia odotuksia siitä miten jazzia tulee tulkita.
Orkesterjournalen (Lazy Afternoon)

Johanna Grüssner on kaikkein tunteikkaamillaan aivan liki kuulijaansa ja täysin sisällä erilaisissa idiomeissa. Satumaisen tunteikas laulava Grüssner on luonnollinen ja suora sekä puheessa että äänessä, riippumatta kielestä tai estetiikasta. Satumaista kaikille ikäluokille.
Hufvudstadsbladet (I sagans värld)

Hän esittää kappaleensa kiihkeästi yli sisukkaan kitara-basso-trion rytmiosion. Hänen tapansa käyttää yhtyettä ei juuri eroa Cassandra Wilsonin tavasta, ainoastaan kurinalaisemmin. Tämä on erinomainen albumi, joka ansaisee paikan kenen tahansa listalla. Tämä on hyper-nerokasta musiikkia, jonka tulisi tyydyttää se kaikkein kriittisinkin joukossamme.
All About Jazz (No More Blues)